Mainostekstausta, taidetta ja ullakon aarteita

Koulutusta

Opiston tämänsyksyisistä kursseista valitsin ensin zentangle-kurssin, mutta se olikin täynnä. Päätin sitten aloittaa mainostekstaus- ja kalligrafiakurssin. Mainostekstauksessa paksu, viistopäätussi vedetään alhaalta ylös tanssivin liikkein. Ranne ei saa liikkua eikä tussia saa työntää - yllättävän vaikeaa! Kirjaimet ovat suhteellisen kapeita ja kallistuvat oikealle. Isojen kirjainten koko on 6 x tussin terän leveys ja pienten 4-5 x. Tähän mennessä (12 tuntia) olemme tekstanneet aakkosia, numeroita ja suunnitelleet muutamia ilmoituksia. Loput 12 tuntia harjoittelemme kalligrafiaa.

  

 
   

Taidetta

Muutama viikko sitten oli Konstrundan, jossa paikalliset taiteilijat avasivat työhuoneidensa ovet ja kertoivat toiminnastaan. Aloitimme Puistokadulta Taiteiden Talosta, jossa tutustuimme Leena Halosen ja Pirjo Vartiaisen näyttelyihin. Useilla taiteilijoilla on työtilat maaseudun rauhassa, varmaan inspiroivaa. Ihastelin korutaiteilija Kirsi Mannisen vanhan nahkasohvan nahasta ompelemia reppuja sekä hopeisia korvakoruja.

Pirjo Vartiaisen akryylityö

Sohvan nahasta reppu! (Kirsi Manninen)

Kirsi Mannisen tekemiä korvakoruja

Hurahdin sitten vanhalla rautatieasemalla ostamaan kuvataiteilija /taidekäsityöläinen Tupu Mentun pellavalle piirtämän luontokuvan, jonka päälle hän oli vielä kirjaillut linnun: taitavaa, ja työlästä! Kaikenlainen kirjontahan on taas in. Tupu Mentulla oli esillä myös silkkipainotöitä. Viimeinen kohde oli Kirsi-Maria Törönen-Ripatin työhuone, jossa ihastelin hänen labyrinttimaisia teoksiaan.

  

Tupu Mentun töitä

Törönen-Ripatin teos

Valokuvakeskuksessa jälleen hieno näyttely. Kari Auteron teoksista kaksi oli erityisesti minun mieleeni. Parhaita ovat mielestäni sellaiset teokset, joissa valokuvan ja maalauksen raja hämärtyy...

Kierrätystä ja käsitöitä

Olen pessyt ja kuivattanut ulkona (silloin kun oli vielä helle) valtavat määrät anopin ja mieheni tädin ompelemia ja kutomia lakanoita. Pitsilakanoista, joissa on käsinvirkattu pitsi, suunnittelen pussilakanoita. Vanhat lakanathan ovat lujaa tekoa. Vanhoista pellavalakanoista ompelen tyynyliinoja ja ehkäpä pyyhkeitäkin. Osan käytän värjäys- ja kankaanpainantakokeiluihin. Kudoin aivinasta koulussa mustavalkoisia käsipyyhkeitä itselle ja kylpypyyhkeitä asiakkaalle. Valitettavasti harmaata nukkaa irtoaa pesussa valtavat määrät ja jää ikävästi pyyhkeisiinkin. Olen keskustellut asiasta aivinan toimittajan kanssa eikä heilläkään ole selitystä sille, miksi nukan määrä vain lisääntyy, kun senhän pitäisi vähentyä seuraavilla pesukerroilla. Pellavapyyhkeet pitää myös pestä muusta pyykistä erillään, mutta ovat kevyitä ja kuivuvat nopeasti, ryppyisyys ei minua haittaa.

Tädin virkkaama joutsenpitsi paksuun puuvillalakanaan

Tädin laakapistoin nimikoima ja kutoma pellavalakana kahdelle.
Hieno koukeroinen monogrammi laakapistoineen.

Koulussa kutomani pellavaiset käsipyyhkeet, jotka olleet kovassa käytössä.

Runsaasti löytyi vintiltä myös aiempien sukupolvien kutomia räsymattoja, joille pitäisi keksiä jotain. Eipä näyttänyt netissä olevan ostajia eikä kovin hyviä vinkkejäkään uudelleenmuokkaukseen,

Pitäisiköhän värjätä lankoja ja kankaita omenalla tänä syksynä, koska sato on ollut niin runsas? Niin ja ullakolta löytyi jo kauan sitten unohtunut laatikollinen anopin kuivaamia mustikoita, jotka ainakin käytän värjäykseen.

Omenoita, omenoita

Kuivattuja mustikoita värjäykseen

Vanhoja räsymattoja

Muutamia vuosien saatossa sekatekniikalla (huovutus, tussi) tekemiäni töitä olen saanut kehystettyä seinille viimein.

Vasemmalla: villaloimi, pellavakude, huovutus.
Oikealla: nunohuovutus

Tussityö 1990-luvulta

Nämä tein kesällä 2018 "räätälöitynä" vanhan keittiön modernisoimiseksi
Tekniikka: tussi ja  kartonki ruskealle käärepaperille

                                   


                           

Kevätnäyttely

Tässä meidän kiinalaisen maalauskurssimme kevätnäyttely, joka kesti vain yhden lauantai-iltapäivän (24.3). Raati valitsi jokaiselta yhden työn näyttelyyn. Meillähän oli annetut aiheet, värit ja tekniikka, joten ei ollut kovin paljon varaa sooloiluun.

Minun työni on tuo keskirivissä vasemmalla, eli wisteria-köynnös, toiselta nimeltään Japanin sinisade, joka ei kasva Suomessa, mutta sitäkin runsaammin USA:ssa, Kiinassa ja Japanissa. Toden totta, eläimen maalaaminen on vaikeaa: Minullakin tuossa toinen linnuista näyttää frakkipukuiselta lentävältä mieheltä ja toinen, no, jääköön sanomatta.

Tässä valmiina se mustavalkoinen tyyny, jota neuloin talven hämärissä. Tarkoituksellisesti siinä on erittäin epämääräisiä kuvioita. Jonkinlainen kaukainen lähtökohta oli ruotsalaisen taiteilijan geometrisia kuvioita sisältävä taulu, jonka näin Sköna Hemmet -lehdessä alkuvuodesta.

Alkuvuoden Taito-lehdessä oli juttu eteläafrikkalaisesta Danielle Clough:sta, joka maalaa langoilla värikylläisiä maailmoita yllättäviin kohteisiin, eli esim. tennismailoihin. Hän ottaa kirjonta-aiheestaan mustavalkoisen valokuvan, työstää sitä kuvankäsittelyohjelmalla ja siirtää kirjonta-alustalle. Työt kumpuavat hänen kiinnostuksestaan visuaalisesti kiehtoviin aiheisiin.

Valokuvakeskuksen näyttelyssä ihailin mustavalkoisten kuvien kiintoisaa asettelua, pitääpä kokeilla kotona jollekin seinälle.

Inspiraatioita

Nähtyä ja koettua

Mikkelin Kirkkopuistossa oli fantasia-aiheinen jääveistoskilpailu. Osallistujia oli mm. Italiasta, USAsta, Latviasta ja Suomesta. Oli hauska seurata veistosten valmistumista. Oma suosikkini, suomalainen "Star gate" (ensimmäinen kuva) voitti. Veistokset olivat upeita varsinkin iltavalaistuksessa.

Kävin Turun taidemuseossa keramiikkataiteilija Rut Brykin näyttelyssä. Teokset koostuvat tuhansista paloista. Aika vaikuttavia olivat. Useissa niistä oli leikitelty mustan tai valkoisen eri sävyillä. Kuvauksen mukaan taiteilijaa kiehtoivat valon ja varjon jalostaminen moniaistisiksi tunnelmiksi. Presidentin virka-asuntoon Mäntyniemeen tehdystä "Jäävirta" teoksesta oli näyttelyssä sen suuren koon vuoksi vain valokuva, sillä teos koostuu 22000:sta palasta.

Jäävirta-teoksen yksityiskohta

Aboa Vetus &Ars Novan Turku triennaalissa puolestaan on esillä 16 Suomessa asuvan nykytaiteilijan töitä. Osa oli pakolaisuuteen kantaaottavia lyhytfilmejä, osa pimeään sijoitettuja interaktiivisia asetelmia. Olin ehkä odottanut abstrakteja maalauksia, mutta elämys oli tämäkin, ainakin Hanna Vihriälän hiekoitussepelistä ja siimasta tehdyt työt, jotka ovat kuin pikseleitä digitaalisessa kuvassa sekä Tuula Närhisen japanilaiseen kelluvan musteen tekniikkaan perustuvat teokset, joissa pyörrekuvio piirtyy esiin kalligrafian kaltaisena kirjoitusjälkenä.

Päivi Takalan maalauspinnassa on puukuvioita

Hanna Vihriälän kivimurska teos

Tuula Närhisen kuvioita kelluvan musteen tekniikalla

Teemu Korpelan epätavallisen muotoinen maalaus

Tämä kuva ei kuulu joukkoon, mutta oli viimeistä päivää Taidemuseolla lainassa ahvenanmaalaiselta omistajalta. Taulu on Edelfeltin "Ristiäissaatto" ja maksaa 600 000 €

Käsitöitä

Alex-vauva sai villasukkansa ajoissa, samoin kaukana asuva iäkäs synttärisankari. Pakkasesta huolimatta sen verran on jo keväisiä ajatuksia, että neuloin kevättakkiin sopivat villasormikkaat ja virkkasin salomoninsolmuvirkkauksella keväisen villahuivin. Se on täyttä villaa ja liian karhea, pitää
varmaan ostaa alpakkalankaa ja virkata uusi.

Kiinalaista maalausta

Kiinalaisessa maalauksessa jatkamme vielä luontoaiheilla, sillä ne ovat helpompia kuin eläimet tai ihmiset. Maalasimme kiinalaisen maiseman taloineen, sekä krysanteemin. Tärkeää on maalata ensin ääriviivat, antaa kuivua ja lopuksi täyttää kuviot väreillä. Jokaiseen maalaukseen kirjoitetaan lopuksi pvm ja tekijä.

Kiinalainen maisemako?

Krysanteemin maalaaminen alkuvaiheessa