Helpot ja nopeat?

Vanhasta uutta

Päällystin anopin vanhan puutuolin uudella kankaalla. Sehän oli helppoa nitojan avulla. Enpä sitten malttanutkaan piirtää kuvioita kankaaseen, saati kutoa kangasta itse, vaan käytin valmista Ikean jämäkangasta.

Ihan hyvin nuo kulmat asettuivat. Sain aikoinaan vinkkejä vaatetuksen opettajalta.

Tasaiselta näyttää niittaus.

Valmis tuoli paikoillaan makuuhuoneen 

laskutasona

Ai että inhoan raanuja. Ompelin yhden vanhan raanun kirjekuorimalliseksi sohvatyynyksi mökille. Ompelu sujui kasvivärjätyllä villalangalla pykäpistoin todella nopeasti. Sopivaa nappia ei löytynyt, joten virkkasin sellaisen kasvivärjäämästäni villalangasta. Raanuja ei varmaan saa pestä, mutta pesin 40 asteessa ja linkosin tämän, eikä kutistunut yhtään. Ihme juttu, onkohan edes raanulankaa??

En tiedä milloin raanu on kudottu, mutta 

aika voimakkaat värit

Tuohon nappiin olen aika tyytyväinen. 

Ompelin paksusta harmaasta puuvillasta uudet päälliset ja istuinosan tukikankaan mökin terassin keinuun. Täytteeksi laitoin yhteensä 3+3 kpl 50x60 cm tyynyjä. Tämä ei sitten syntynytkään ihan helpolla, taisi tulla muutamaa voimasanaakin käytettyä. Keinu on tosi vanha ja metallisen, jo ruostuneen rungon hioimme ja maalasimme uudelleen pari kesää sitten.

Keinun runko ja tukikangas ovat koko ajan sään 

armoilla, vaikka terassi on katettu.  Tukikangas on 

kertaalleen uusittu 16 vuotta sitten.

Käsitöitä

Vanhasta Deko-lehdestä löysin ohjeen tikkaripeittoon, jonka pieniä pyörylöitä on hauska virkata kaikissa sateenkaaren väreissä. Tämäkin päätynee mökille, koska kirkkaat värit eivät ole ihan suosikkejani.

Vielä puuttuu 20 pyörylää

Aloittelin alkukesästä lenkkineuleen mallitilkkua, ehkä syksyllä teen tällä mallilla lämmittävän liivin tai vähintään muutaman istuinalustan mökin keittiön tuoleille. Mallitilkun neulominen on a must, jotta oppii tekemään suunnilleen yhtäpitkiä lenkkejä.

Pakko kertoa vinkiksi ja varoitukseksi kankaan kutojille ennen kuin unohdan: nyt tuli vahvistus sille, että hyvälaatuista pellavaa ei enää saa mistään. Ehkä joskus satunnaisesti Belgiasta. Tämän kertoi iäkäs paikallinen kudonnan opettaja. Hän kertoi hillitsevänsä oppilaidensa intoa kutoa isoja töitä, koska työ menee osittain hukkaan. Valmis kangas tuottaa pesussa hirveästi nukkaa ja ohenee. Näin kävi minun pari vuotta sitten aivinasta kutomilleni pellavapyyhkeille pesussa. Tuo työ oli tilaustyön näyttö, jossa kutomista oli kymmeniä metrejä eri leveyksillä. Nukka-asiaa kysyin pellavalangan toimittajalta Lankavalta, eikä heillä ollut tietoa moisesta ongelmasta. Jos kävisin artesaanikoulutuksen uudelleen, niin tekisin näyttötöiksi vain pieniä töitä, joihin keskittyisin kunnolla. No, "hänt är hänt, kom och torka"! Hyvinhän näyttö meni, mutta vähän harmittaa.


Kunnostusta

Mökillä tuli otettua myös valkoinen maali esiin. Puolihimmeä Helmi kalustemaali virkisti kummasti ikivanhan vaaleansinisen penkin, pöydän, emännänkaapin ja seinäkaapin. Kaksi kerrosta tarvittiin. Myös erittäin pahasti lohkeillut kamarin halltex laipio on nyt kuin uusi, kun se maalattiin kahteen kertaan paksulla valkoisella remonttimaalilla.

Pesimme pihamme vanhan lipputangon, joka on kylläkin lasikuitua sentään, muttei nivelmallia, jonka saisi vaivattomasti taitettua nivelen avulla pesua varten. Ei tuntunut kovin turvalliselta sekään ajatus, että irrottaisi pultit juuresta ja kaataisi 12 metrisen lipputangon pitkin pituuttaan maahan pesua varten. Netistä löydetyillä vinkeillä lipputanko pestiin viime syksynä sukkahousuilla ja Fairylla. Naapuri varmaan usein kummastelee näitä touhujamme, koska inspiraatio iskee usein iltamyöhällä.

Lipun pesin myös 40 asteen hienopesuohjelmalla ja silitin, vaikka siinä oli pesu- ja silityskielto. Viime syksystä lähtien on liputettu ahkerasti. Mm. viime lauantaina 6. heinäkuuta runon ja suven päivää vietimme naapureiden kanssa lukien runoja ja kahvitellen. Nyt vanha lippu osoittaa rispaantumisen merkkejä, luultavasti osuttuaan vuosien saatossa usein viereisen omenapuun oksiin, joita onneksi karsimme samalla kun pesimme lipputangon. Aion leikata rispaantuneet reunat pois ja ommella uuden päärmeen, jolloin lippu pienenee hieman, mutta toimii varmasti.

Tässä Fairy-vedessä liotetut sukkahousut 

matkalla ylös. Sitten vaan huuhtelu puhtaalla 

vedellä ja sukkahousuilla. Onneksi ei jäänyt 

kiinni nuppiin, kuten eräällä pesijällä.

Tässä näkyy hyvin puhtaan ja likaisen raja.

Raparperimehun väri sopii hyvin kuistin 

sisustukseen.

Taidetta

Kävin vihdoin Amos Rexissä. Pohjoismaisen modernin taiteen Ars Fennica palkintoehdokkaiden näyttely (19.6.-8.9.2019) oli piristävä erilaisuudessaan. Ei taiteen tarvitse aina olla taulun muodossa. Nyt oli videoita, kipsitöitä ja katossa killuvia "suunnikkaita". Suosittelen käyntiä, ja menkää yksin, sillä silloin saa näyttelystä eniten irti. Toisen kanssa tulee aina höpötettyä muuta asiaa. Olipa hyvä, kun ystäväni ei ehtinyt ja mieheni ei halunnut tulla mukaan näyttelyyn. Hyvin näyttivät lapsetkin viihtyvän, erityisesti islantilaisen Egil Saebjörnssonin näyttelytilassa, jossa oli iloisia maalauksia ja taiteilijan piirtämä hauska kirja "The trolls in Helsinki".

Petri Ala-Maunuksen (FI) 14-metrinen pikkutarkka, jylhä öljymaalaus 

"History and Utopia of Landscape", jossa on vaikutteita 1800-luvun 

romanntisista maisemamaalauksista

Egil Saebjörnssonin(IS) kolmiulotteinen "The Paintings" kipsistä

 

Miriam Bäckströmin (SE) tekstiilistä tehty 

15 m veistos "Psychopath"

Taivasnäkymä Amos Rexin kattoikkunasta

Turun Cafe Artissa on Leena Puuskan 

abstrakteja öljyvärimaalauksia 31.8.2019 

saakka, suosittelen, hyvässä seurassa.

Lokki Vaakahuoneen katolla tarkkailee

Aurajoen liikennettä.

Arkistojen aarteita

Tässä kaksi ujostelevaa artesaaninalkua 1960-luvulla 

itseommelluissa kesämekoissaan, pikkuveli aina mukana.

Tapahtui huhtikuussa

Suomen käsityömuseo, Jyväskylä

Tutustuin Suomen käsityömuseoon Jyväskylässä pari viikkoa sitten. Pysyvän näyttelyn kansallispuvut olivat komeita. Yllättävästi eri puolilla Suomea on ihan erilaiset kansallispuvut: toiset näyttävämpiä kuin toiset.

Naisen puku, Hankasalmi

Kainuun miesten puku

Moderni käyttö kansallispukujen kankaille

Kansallispukuja on jatkuvasti myynnissä tori.fi:ssä, eivät taida oikein liikkua. Totesin sen yrittäessäni löytää käyttäjää iäkkään tätini vanhalle kansallispuvulle. Lopulta serkkuni tytär halusi puvun, koska harrastaa kansantansseja.

Viihtyisä oli museon aistitila, jossa sai kuunnella käsityön ääniä (mm. villan karstaus ja kangaspuiden kolke), kokeilla lapikkaita sekä tunnustella ja haistella eri materiaaleja (villaa, silkkiä, nahkaa, puuta), kivaa tekemistä myös lapsille.

Aistittavia materiaaleja

Korsetti Marianne-karkkipapereista

Uusiopussukka

Vaihtuvassa näyttelyssä oli esillä Heini Riitahuhdan keramiikkaa ja usean taiteilijan huovutustöitä. Monet huovutustöistä oli valaistu, jolloin pääsivät kunnolla esille. Tykkäsin "Lauma" nimisestä luonnonvalkoisesta työstä. Tatjana niminen työ oli nunohuovutettu. Ihan pakko kokeilla nunohuovutusta kotona.

Lauma

Tatjana

Käden taidot messut, Jyväskylä

Piipahdin museokäynnin jälkeen myös Käden taidot messuilla. Ihan samoja aivan liian leveitä ja lyhyitä tunikoita, samoja valokransseja, vaikka on jo kevät, nahkapaperiakin on jo kauan käytetty. Myös koulun opetustaulusta aiheen saaneet tuotteet on nähty. Ehkä on vaikea keksiä uutta tai sitten parhaat tuotteet eivät koskaan osallistu messuille.


Kuvioita kankaalle?

Nyt opiston kurssien loputtua olen kirjoittanut kalligrafiakirjaimia ja piirtänyt zentangle kuvioita vanhalle pellavalle kangastussilla. Vähän suttuista jälkeä on kyllä. Suunnitelmana on päällystää vanhan tuolin istuinosa jollakin näistä kankaista. Oheisista raapustuksista näkee, että mitä paksumpi kangas tai tussi, sitä epätasaisempi on kuvio, eli kannattaa piirtää vain ohuella tussilla ohuelle kankaalle, mieluiten aika pieniä kuvioita, ehkä vain 1-2 aihetta. Alunperin olin suunnitellut piirtää valkoisella kangastussilla mustalle kankaalle, mutta Suomalaisen kirjakaupan valkoinen kangastussi oli aivan kuiva, pitääkin muistaa palauttaa. Ehkä osan kuviosta voisi kirjoa. Toinen puoli minusta haluaisi saada valmista nopeasti, eli taitaa taas jäädä tämäkin luonnosteluasteelle. No, ainakin talven käsitöistä oli hyötyä, koska pääsiäisvieras piti mielellään kutomiani villasukkia ullakolla ja mökillä.

Aboa Vetus ja Ars Nova, Turku

Huhtikuun alussa kävin Turussa Aboa Vetus ja Ars Novassa, jossa oli taidegrafiikan toisinajattelijan Päivikki Kallion retrospektiivinen näyttely. Hän siirtää myyttisiä, historiallisia ja identiteettiä sivuavia kuvia ja materiaalivalikoimaan kuuluu esimerkiksi suola, valo, kivi ja jänisliima.

Uusia kuoseja oikeilta tekijöiltä

Turun pääkirjaston käsikirjasto on hyvä paikka tsekata, mitä uutta on tulossa. Asun-lehti esitteli 1920-luvun Bauhaus-kuvioita sekä Samujin Helium- ja Niagara kuosit. Helium on piirretty musteella Kalligrafia-terällä.

Helium

Niagara

Zentanglea ja taidenäyttelyitä

Zentanglea on enää yksi tapaamiskerta jäljellä. Oheinen tuparikortti on piirretty näillä opeilla:

Tässä viime viikkoina oppitunneilla syntyneitä zentangle kuvioita vaihe vaiheelta, työvälineinä valkoinen geelitussi tai musta ohut tussi. Varjostaminen lyijykynällä sekä valokynäviivat lopussa ovat a ja o, jotta piirustukset näyttäisivät kolmiulotteisilta

 

    

 

 

Suosittelen lämpimästi vierailua Espoon Emmassa sekä Kiasmassa. Molemmissa on juuri nyt hauskoja modernin taiteen näyttelyitä. Emmassa kolme uusekspressionistisen maalaustaiteen perinnettä uudistavaa taiteilijaystävystä Jonathan Meese, Daniel Richtert ja Tal R ovat yhdessä koonneet installaatioita. Näyttelyssä viitataan ekologiseen kriisiin, muukalaisiin kohdistuvaan epäluuloon ja kaiken läpitunkevaan kaupallisuuteen. Teoksissa on kuitenkin havaittavissa absurdia huumoria ja leikkisyyttä.

Pauliina Turakka-Purhosen ja Ulla Jokisalon tekstiiliveistokset ovat myös näkemisen arvoisia taidokkudessaan.

 

Kiasmassa on nyt Hrafnhildur Arnardottirin suuria ja värikkäitä, keinotekoisista hiuksista tekemiä töitä, joita saa silittää, mutta niissä ei saa roikkua. Kaikenikäiset viihtyivät näyttelyssä.

 Itämeren alueen taiteilijoiden näyttelyn satoa alla: meripihkakebab, kolmiulotteiset maalaus/veistokset, kivinen matkalaukku, isokokoinen nukkemalli, jolla sai harjoitella elävän mallin piirustusta, resuinen neulemaalaus ja styroxtäytteisten tölkkien varassa toimiva lautta, jolla taiteilija on ylittänyt Itämeren.