Artesaani: Helpot ja nopeat?

Vanhasta uutta

Päällystin anopin vanhan puutuolin uudella kankaalla. Sehän oli helppoa nitojan avulla. Enpä sitten malttanutkaan piirtää kuvioita kankaaseen, saati kutoa kangasta itse, vaan käytin valmista Ikean jämäkangasta.

Ihan hyvin nuo kulmat asettuivat. Sain aikoinaan vinkkejä vaatetuksen opettajalta.

Tasaiselta näyttää niittaus.

Valmis tuoli paikoillaan makuuhuoneen

laskutasona

Ai että inhoan raanuja. Ompelin yhden vanhan raanun kirjekuorimalliseksi sohvatyynyksi mökille. Ompelu sujui kasvivärjätyllä villalangalla pykäpistoin todella nopeasti. Sopivaa nappia ei löytynyt, joten virkkasin sellaisen kasvivärjäämästäni villalangasta. Raanuja ei varmaan saa pestä, mutta pesin 40 asteessa ja linkosin tämän, eikä kutistunut yhtään. Ihme juttu, onkohan edes raanulankaa??

En tiedä milloin raanu on kudottu, mutta

aika voimakkaat värit

Tuohon nappiin olen aika tyytyväinen.

Ompelin paksusta harmaasta puuvillasta uudet päälliset ja istuinosan tukikankaan mökin terassin keinuun. Täytteeksi laitoin yhteensä 3+3 kpl 50x60 cm tyynyjä. Tämä ei sitten syntynytkään ihan helpolla, taisi tulla muutamaa voimasanaakin käytettyä. Keinu on tosi vanha ja metallisen, jo ruostuneen rungon hioimme ja maalasimme uudelleen pari kesää sitten.

Keinun runko ja tukikangas ovat koko ajan sään

armoilla, vaikka terassi on katettu. Tukikangas on

kertaalleen uusittu 16 vuotta sitten.

Käsitöitä

Vanhasta Deko-lehdestä löysin ohjeen tikkaripeittoon, jonka pieniä pyörylöitä on hauska virkata kaikissa sateenkaaren väreissä. Tämäkin päätynee mökille, koska kirkkaat värit eivät ole ihan suosikkejani.

Vielä puuttuu 20 pyörylää

Aloittelin alkukesästä lenkkineuleen mallitilkkua, ehkä syksyllä teen tällä mallilla lämmittävän liivin tai vähintään muutaman istuinalustan mökin keittiön tuoleille. Mallitilkun neulominen on a must, jotta oppii tekemään suunnilleen yhtäpitkiä lenkkejä.

Pakko kertoa vinkiksi ja varoitukseksi kankaan kutojille ennen kuin unohdan: nyt tuli vahvistus sille, että hyvälaatuista pellavaa ei enää saa mistään. Ehkä joskus satunnaisesti Belgiasta. Tämän kertoi iäkäs paikallinen kudonnan opettaja. Hän kertoi hillitsevänsä oppilaidensa intoa kutoa isoja töitä, koska työ menee osittain hukkaan. Valmis kangas tuottaa pesussa hirveästi nukkaa ja ohenee. Näin kävi minun pari vuotta sitten aivinasta kutomilleni pellavapyyhkeille pesussa. Tuo työ oli tilaustyön näyttö, jossa kutomista oli kymmeniä metrejä eri leveyksillä. Nukka-asiaa kysyin pellavalangan toimittajalta Lankavalta, eikä heillä ollut tietoa moisesta ongelmasta. Jos kävisin artesaanikoulutuksen uudelleen, niin tekisin näyttötöiksi vain pieniä töitä, joihin keskittyisin kunnolla. No, "hänt är hänt, kom och torka"! Hyvinhän näyttö meni, mutta vähän harmittaa.

Kunnostusta

Mökillä tuli otettua myös valkoinen maali esiin. Puolihimmeä Helmi kalustemaali virkisti kummasti ikivanhan vaaleansinisen penkin, pöydän, emännänkaapin ja seinäkaapin. Kaksi kerrosta tarvittiin. Myös erittäin pahasti lohkeillut kamarin halltex laipio on nyt kuin uusi, kun se maalattiin kahteen kertaan paksulla valkoisella remonttimaalilla.

Pesimme pihamme vanhan lipputangon, joka on kylläkin lasikuitua sentään, muttei nivelmallia, jonka saisi vaivattomasti taitettua nivelen avulla pesua varten. Ei tuntunut kovin turvalliselta sekään ajatus, että irrottaisi pultit juuresta ja kaataisi 12 metrisen lipputangon pitkin pituuttaan maahan pesua varten. Netistä löydetyillä vinkeillä lipputanko pestiin viime syksynä sukkahousuilla ja Fairylla. Naapuri varmaan usein kummastelee näitä touhujamme, koska inspiraatio iskee usein iltamyöhällä.

Lipun pesin myös 40 asteen hienopesuohjelmalla ja silitin, vaikka siinä oli pesu- ja silityskielto. Viime syksystä lähtien on liputettu ahkerasti. Mm. viime lauantaina 6. heinäkuuta runon ja suven päivää vietimme naapureiden kanssa lukien runoja ja kahvitellen. Nyt vanha lippu osoittaa rispaantumisen merkkejä, luultavasti osuttuaan vuosien saatossa usein viereisen omenapuun oksiin, joita onneksi karsimme samalla kun pesimme lipputangon. Aion leikata rispaantuneet reunat pois ja ommella uuden päärmeen, jolloin lippu pienenee hieman, mutta toimii varmasti.

Tässä Fairy-vedessä liotetut sukkahousut

matkalla ylös. Sitten vaan huuhtelu puhtaalla

vedellä ja sukkahousuilla. Onneksi ei jäänyt

kiinni nuppiin, kuten eräällä pesijällä.

Tässä näkyy hyvin puhtaan ja likaisen raja.

Raparperimehun väri sopii hyvin kuistin

sisustukseen.

Taidetta

Kävin vihdoin Amos Rexissä. Pohjoismaisen modernin taiteen Ars Fennica palkintoehdokkaiden näyttely (19.6.-8.9.2019) oli piristävä erilaisuudessaan. Ei taiteen tarvitse aina olla taulun muodossa. Nyt oli videoita, kipsitöitä ja katossa killuvia "suunnikkaita". Suosittelen käyntiä, ja menkää yksin, sillä silloin saa näyttelystä eniten irti. Toisen kanssa tulee aina höpötettyä muuta asiaa. Olipa hyvä, kun ystäväni ei ehtinyt ja mieheni ei halunnut tulla mukaan näyttelyyn. Hyvin näyttivät lapsetkin viihtyvän, erityisesti islantilaisen Egil Saebjörnssonin näyttelytilassa, jossa oli iloisia maalauksia ja taiteilijan piirtämä hauska kirja "The trolls in Helsinki".